Uneton...

Ei oikein tahdo uni tulla tänäyönä... :/
Alkuyöstä torkahdin mutta heräsin ja sen jälkee ei oo unta tullu...

Tuosta ajeli joku aika sitten valkonen pakettiauto ja joku jätti jotain paketteja tuohon bussipysäkille. Hetki sitten joku kävi siitä yhden paketin pyörällä hakemassa. Mitähän ne oikeen on, ku tuolleen randomisti jätetään vaan :D

Kaverikuva

Kaverikuva Ai Saton kanssa saapumispäivänä
With ms. Ai Sato at arriving day

Katunäkymiä ja kaskaiden laulua

Tänään päivä alkoi leppoisasti, katsoin aamupäivällä vähän animea Shigatsu wa kimi no uso, ja sitten lähdin koululle tapaamaan sävellyksenopettajaa. Hän on ollut Suomessa kauan sitten ja opiskeli säveltämistä Sibelius Akatemiassa. Hän on todella ystävällinen ja rento. Tapaamisen jälkeen osallistuin sävellyskurssille Garretin ja Tonyn sekä parin japanilaisen kanssa, pieni rento ryhmä :D Vielä ei mitään kummoisempaa tunnilla tehty, kuunneltiin ABBAa ja Lisa Nilssonia :D Japanissa kuulemma jotkut tykkäävät ruotsalaisesta popista. 

Sävellysluokka on 11. kerroksessa koulun korkeassa rakennuksessa ja sieltä tuli katseltua kaupunkia. Taloja ja taloja silmän kantamattomiin... Mietin myös, että ei tämä Japani oikeasti ole kaukana! Suurin homma kuten monessa muussakin asiassa on saada itsensä vaan liikkeelle, ja uskaltaa lähteä! :D Ei saa olla itse ainakaan omien unelmien ja tavoitteiden toteutumisen tiellä. Muistan kun joskus viimetalvena kirjotin elämän-tavoitelistalleni "käydä Japanissa," niin ajatus tuntui toooodella kaukaiselta, ajattelin että "no joskus järjestän itseni sinne jotenkin," mutta yhtäkkiä olenkin jo täällä! Ei tämä ole kaukana, kun vaan lähtee! :D

Sävellyskurssin jälkeen suuntasin postitoimistoon etsimään postikortteja. Löysin niitä, mutta ne eivät ole kuvallisia, eli pääsee itse askartelemaan niihin värityskirjastani kuvat kääntöpuolelle :D

Samalla kuvasin vähän koulun lähiympäristöä ja matkaa koululta asunnolle. 

Eilen varmistui, että se siritysääni, joka täällä kuuluu aina välillä ulkona, lähtee kaskas-hyönteisistä. Vähän kuin heinäsirkan siritys, mutta paljon voimakkaampi ääni ja sirinä on yhtäjaksoinen. Pikkuinen sellainen taisi olla vessassani eilenaamulla, mutta se taisi olla niin eksynyt, ettei se halunnut pitää ääntä :D

Postitoimisto - Yuubinkyoku

Viemäriveijari :D

Ja katunäkymiä...

Tuo pyöreä rakennus on koulun kirjasto, jonka katolla näkyy näköalapaikka, "View lounge"
Kuvassa lähinnä oleva suojatie on postitoimiston edessä.

Löysin kauniita kukkia, kireina shiroi hana :P

Tässä katunäkymää asunnolta valintamyymälälle päin.
Joku kasvattaa jonkinsorttista kaalia tuossa tyhjällä aidatulla tontilla... :D

Iltaruokani tänään, kahvia, misokeittoa, onigiri, kaksi pikkuleipää, pähkinöitä ja kuivattuja kinkkusiivuja. Onigirin sisältä löytyi todella hyvä tonnikalatäyte! <3 :P

Pitkä mielenkiintoinen päivä koululla

Päivän ohjeistus kuului mennä seuraamaan kursseja ja valita niistä mielenkiintoisimpia, joilla voi alkaa sitte käydä tarkkailemassa. Näytin varmaan melko eksyneeltä, kun pööpöilin ympäri koulua. Kursseja ei alkanutkaan heti aamulla klo 9 maissa, ajattelin että olen reipas ja tulen heti aamusta, mutta pieni odottelu tuotti tulosta :) Tässä on hieman kuvia koulun sisäpihalta.  

Kuvassa näkyy kohtisuoraan edessä Doho Universityn ja Nagoya Music Collegen yhteinen rakennus jossa on opetus- ja harjoitusluokkia. Orkesteri- ja löymäsoitinluokat 1. kerroksessa. Harjoitus ja opetustiloja 2. kerroksessa, sekä 3. kerroksessa konserttisali. Valkoinen rakennus oikealla on koulun ruokala, josta tässä tekstissä myöhempänä lisää :)

Tässä näkyy koulun kirjastorakennus, jossa ylimmässä kerroksessa on näköalapaikka "view lounge"

Toimistorakennus

Kun koululla kiertelin ja etsiskelin missä tapahtuu ja mitä, silmäilin ilmoitustauluja. Luvassa olisi Le carnaval des animaux eli Eläinten karnevaalin (säv. Camille Saint-Saens) esitys 2. marraskuuta

Löysin luokan jossa oli meneillään improvisaatio-kurssi. Opiskelijatyttö harjoitteli pasuunalla opettajan kanssa Jazz-asteikkoja ja sekvenssein melodian muuntelua sointukierron mukaan. Opettaja säesti pianolla. Siellä tunnilla alussa oli vähän hölmö tai hassu olo, mutta heti kun opettaja piirsi nuotteja taululle, alkoi valjeta mistä oli kyse :D Musiikki on kansainvälistä kieltä. Lisäksi onnistuin kysymään japaniksi tunnilla toistuneen japanilaisen musiikkitermin merkitystä :) Hihii...

Improvisaatio-tunnin seuraamisen jälkeen suuntasin kohti lounassalia, ensimmäistä kertaa ihan itsekseen. Ruuan valinta ei ollut ongelmallista, mutta päivän missio oli löytää saman ruuan nimi myös maksuautomaatista.

Automaattiin syötettiin ensin jenit ja sitten painettiin valitun aterian nappulaa. Laite tulosti lipukkeen jolla sai aterian keittiöstä. Hyvin lopulta onnistui ja tämä annos oli todella hyvää! <3

Lounassali

 Lounaan jälkeen jatkoin tutkailua koululla, ja aukijätetyn oven takaa löysin lyömäsoitinvaraston, jossa näytti olevan monenlaista aasialaista löymäsoitinta.

Sitten löysin orkesteriharjoitukset :D Orkesterinjohtaja kuulemma ottaa kanteleeni ja minut mukaan kamarimusiikkiryhmään.

 Jousisoittajat jäivät soittamaan vielä keskenään jotain toista kappaletta kun osa porukasta poistui













Sitten piti päästä vessaan... mutta siellä oli nappulanmuotoisia haasteita. Painelin melkein kaikki läpi ennenkuin oikea vipu löytyi lopulta pöntön takaosasta. Tuossa on monenlaista suihkutusta ja äänitehosteita ujoimmille :D

Sitten törmäsin kavereihin (mm.  Misatoon) jotka kiikuttivat kuuntelemaan kotoja ja shamiseneja. Ryhmällä on tulevana sunnuntaina esitys konsertissa, ja he siihen tänään harjoittelivat. Kotonsoittajia oli neljä, joista yhdellä oli 17-kielinen koto, josta lähti matalampi ääni kuin niistä muista kotoista. Shamiseneja oli kolme ja ryhmään kuulemma tulee vielä mukaan japanilaisen huilun shakuhachin soittaja. Varmaankin saan heidän soittoaan kuvattua ja äänitettyä sunnuntain konsertissa.

Koton ja shamisenin nuotit ovat aivan jotain muuta, miltä on tottunut nuottien näyttävän. Niitä luetaan ylhäältä alas oikealta vasemmalle... aivojumppaa kerrakseen.

Kotojen nuotti, kotoille eri stemmat nuotissa

Shamisenin nuotti, kaikilla sama stemma

Kotoharjoitusten jälkeen pääsin Misaton mukana perinteisen japanilaisen tanssin kurssille. Sain harjoituskimonon päälle ja viuhkan käteen :D Liikuimme oikein sulavasti ja sievästi, paitsi että paljain jaloin ei hirveän liukkaasti sipsuteltu (kimonon sukat oli näihin räpyläjalkoihin liian pienet :D). Saan osallistua tähän tanssiryhmään koko täällä olo ajan, ja olen kyllä tosi iloinen siitä. Tanssi oli  niin jännittävää ja mielenkiintoista. Osasin heiluttaa ja pyöritellä viuhkaakin melko hyvin ensikertalaiseksi :D

Tanssahtelun jälkeen käveltiin Misaton kanssa väsyneinä asunnolle, hän asuu siis tuossa naapurissa. melkein seinän takana. Sitten pääsin kokkaamaan supermarketti-saaliista iltaruokaa...

"Hashimemashite!"

Täytyy myöntää että pelotti rueta nukkumaan oudossa talossa, outojen äänien keskellä ja mietin uskallanko päästää itseni nukahduksiin, vaikka väsytti aivan mahdottomasti kaksi vuorokautta putkeen valvottua. Viiden aikaan aamulla heräsin kun asunnossa oli valtavan kostea ilma. Laitoin ilmalämpöpumpun pöhisemään ja katselin vähän ikkunasta ulos ja nukuin sitten lisää :D

Aamu alkoi rennosti aamupalan mutustuksella ja mysteerillä:
onko tämä suihkusaippuaa vai astianpesuainetta?

Pähkäilin asiaa, korkista päätellen kyseessä olisi astianpesuaine, ja varmistuin asiasta kunnes huomasin pienenpienen lautasen kuvan ja säihkeen etiketin reunassa. Mutta aika huomaamattomissa oli ensisilmäyksellä.
Tämä tuoksuu aika samalle kuin Fairy-pesuaine :D

Tänään pääsin jo puhumaan paljon japania kun kierreltiin ja katseltiin paikkoja koululla. Paljon uusia ihmisiä ja juttuja.
Kaikki vaikuttivat iloisilta kun osasin heille puhua muutamia lauseita japaniksi, ja olen entistä tyytyväisempi että valmistauduin kielen itseopiskelulla etukäteen :) Lisäksi japanilaisten keskustellessa keskenään huomasin, että ymmärrän yllättävän paljon, vilahtelevista tutuista sanoista ja äänen painotuksista ja soinnista sekä ilmeista voi päätellä hurjan paljon. Ymmärtää, mutta ei voi itse vielä vastailla kaikkeen kovin paljon :)

Tapasin tänään koulun rehtorin, eri vuosikursseilla olevia opiskelijoita, sekä Suomessa Oamkilla tavatun Takako Uchidan ja mm. tulevan koto-opettajani Minao Okazakin. Uusi kaverini kotonsoittaja Misato oli mukana koko päivän. Kävimme koulupäivän jälkeen syömässä koululla ja Misato hämmästeli kun halusin puikot enkä lusikkaa (jota tarjottiin) ja ihmetteli kovasti kun sitten myös osasin syödä puikoilla :D

Bussipysäkillä

Vielä illalla pääsin hänen kanssaan retkelle isompaan ruokakauppaan, supermarkettiin. Koska on ollut todella sateinen päivä, menimme bussilla Nakamura Koenille ja menimme ensin 100 jenin kauppaan, jossa jokainen kaupan tuote maksaa 100 jeniä eli n. 1 euron.

 Oikealla on ruokalöydökset supermarketista (ylhäältä alaspäin vasemmalta oikealle lueteltuna: japanilaisia sieniä, murukahvia, korealaista salaattia,
kiinankaali, kahvivanukas (oli vähän pahaa :D), paprika, jännää nuudelinnäköistä valkoista juttua (kuulemma tosi hyvää sienten ja kiinankaalin kanssa keitettynä), parsakaali, keskellä kulhojen vieressä vasemmalla erilaisia nagoyalaisia nuudeliannoksia pinossa, kuivattua merilevää ja sen alla misokeittoja (6 erilaista, tosi hyviä), riisiä ja nagoyalaista aamupalana syötävää... jotain... :D

Suurella mielenkiinnolla maistelemaan :P

100 jenin kaupasta löytyi ruokakulhot ja hienot syömäpuikot, joista olen erityisen iloinen. Niissä on tälle reissulle oikein osuvat muistutukset "enjoy your life" (nauti elämästäsi) ja "have fun every day" (pidä hauskaa joka päivä). Nämä puikot on minusta tosi hienot :D

Lisäksi samasta kaupasta löytyi ruskaköynnöksiä, joilla sain vähän somistettua asuntoa omannäköiseksi:

Kauppaan! - Onaka pekopeko

Ensimmäinen ruuanhakuretki paikalliseen valintamyymälään ihan itse :D
Lähin kauppa on ihan tuossa kahden korttelin päässä.

 

 Illan ruuanhakureissun saalis: jonkinsorttinen mehu, aprikooseja, riisipallo (onigiri) ja mustikkajuttu joka osoittautui vanukkaaksi, ja kaksi vesipulloa. Lisäksi huomisen aamupalaruoka joka on jotain einestyyppistä keittäen valmistettavaa.

Iltapalaa syödessä innostuin telkkarista ja säätiedotus sai kunniakkaan päätöksen :)

Nagoya ni hikoki de kimashita

Olipa kaksi jännittävää vuorokautta putkeen. Ensin maanantaina lennolle 17:15 ja siitä sitten lentokoneessa nukkumatta alkoi uusi päivä ja uudenlainen elämä Japanissa :D

Jännitän lentämistä, kun sitä tapahtuu sen verran harvoin, ettei siihen pääse rutinoitumaan - onneksi.
Lennolla oli hyvää ruokaa, possua japanilaisittain kokattua, ja siinä ruokailun tiimellyksessä pääsin jo vähän lämmittelemään japanin kieltä, kun kyselin mihin oli aterialla soijakastiketta tarkoitus lurauttaa. Jälkiruuaksi valkoviiniä ja kotoista sinivalkoista suklaata Arkhangelskin yllä, sen iltavalaistuksen kajastaessa maan pinnalta.

Aurinko painui länteen ja lentokone lähti yön halki sitä vastaan kohti uutta aamua. Otava näkyi pimeässä komeasti lentokoneen vasemmalla puolella koko matkan ajan, sekä kuunsirppi. Ja sitten kun vielä ihan yöllä kurkkasin ikkunan suojaluukkua raotellen uteliaana, niin siellä alhaalla yksi venäläiskaupunki aivan loisti yövalaistuksessaan. Se näytti aivan pimeässä hehkuvalta mustekalalta pitkine lonkeroineen.

Auringonnousu pilvien yläpuolella tänäaamuna oli niin punainen, etten ole koskaan sellaista ennen nähnyt. Hyvin selvisi miten Japani on "auringonnousun maa" ja "auringon juuri," ja Japanin lippukin kuvaa tätä mitä parhaiten.

Auringonnousun jälkeen olisi tehnyt mieli ottaa ne jonkin mittaiset unoset, mutta lentokoneen pienet hemmottelevat asiat veivät mielenkiinnon muualle. Ennen aamupalaa jaettiin kuumia paperipyyhkeitä, jollaisella tuli sitten antaumuksella väsynyttä naamaa hierottua :D

Aamupalan jälkeen koneen vasemmalla nähtiin Fuji-vuoren aamuinen silhuetti, joka oli myös hyvin vaikuttava. Ensimmäinen oikea vuori, jonka olen nähnyt. Laskeutumisvaiheessa kun koneesta näkyi Tyyni valtameri sitä oikeasti alkoi uskomaan, että on nyt todellakin laskeutumassa Japaniin. Siitä sitten alkoi odotuksen ja pelonsekainen jännitys, joka jatkui pitkälle päivään.

Aamuisen lentokentän hämmentävästä hiljaisuudesta ja tyhjyydestä onneksi helposti löytyivät todella mukavat, ystävälliset ja iloiset vastaanottajat Nagoyan musiikkiyliopistolta. Tuli todella tervetullut olo ja taisin hieman itsekin parkaista ilosta :D Siinä vaiheessa tuli helpotuksen huokaus, kun vastuu suunnistamisesta ja seuraavasta paikasta siirtyi jollekkin muulle (saapumisselvitys vaati keskittymistä, kun tehtiin Japaniin väliaikaisesti muuttaneen asukas-kortti, ja tarkat ohjeet siihen ja osoitteen rekisteröintiin kaupungin toimistossa).

Sitten lähdettiin ajamaan kohti keskustaa ja asunnon vuokraajaa. Vaikka kerrottiin kauanko matka kestää lentokentältä Nagoyan keskustaan, niin silti olin ihan pyörällä päästäni, kun kaupungin keskusta-aluetta tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Kysyinkin, että vieläkö ollaan samassa kaupungissa, kun tuntui että oltiin jo ajettu ties mihin asti. Avain löytyi ja päästiin asuntoa katsomaan ja siellä pääsin aukaisemaan kantelekotelon, ja katsomaan vieläkö soitin on yhtenä kappaleena. Voin sanoa yllättyneeni hieman, että se on kunnossa, kaiken liukuhihnakuljettamisen jälkeen! Nagoyan lentokentällä se käsittääkseni oli kannettu käsin koneesta pois, toisin kuin Helsingissä konetta pakatessa.

Asuntoasioiden ja virallisuuksien hoiduttua mentiin vielä uudestaan koululle tekemään lisää paperintäyttöä ja hakemaan wifi-netti asuntoon. Käytiin isommalla porukalla lounaalla yliopiston ruokalassa ja juteltiin ihan mahottomasti kaikenlaista :D Uskaltavat näköjään japanilaiset puhua englantia, vaikka tiedossa oli varautua että kovin moni ei sitä välttämättä osaa, tai vähättelee osaamistaan. Huomasin että vaikka ympärillä puhuttaisiinkin japania, niin siitä jotain ymmärtää ihan elekielen ja tuttujen sanojen perusteellakin, ja yhteinen juttu löytyy kun vähän pääsee jostakin edes alkuun.

Syönnin jälkeen lähdin vanhemman vertaisopiskelijan (tarkennan myöhemmin näitä ihmisiä täällä :D) kanssa kiertämään koulun oleellisimmat sopukat. Ja kuinka ollakkaan päädyttiin koto-luokkaan, josta voidaan laskea muusikko x 3 = musiikki-innostus-sessio... Luokassa harjoitellut opiskelija ja tämä koulua esitellyt vanhempi opiskelija (joka ymmärtääkseni on jo kyseisen opiskelijan soitonopettaja), innostuivat soittamaan yhdessä, ja toinen koto viritettiin matalempaan viritykseen, jolloin sama kappale kuulosti vielä runsaammalta. Koto yllätti monipuolisuudellaan heti ensitapaamisella <3

 Kanteleensoittajana tuntuu helpolta lähestyä toista kielisoitinta, kun sormissa on jotain ymmärrystä kielen näppäämisestä vaikka se kotossa aivan eri tavalla tapahtuukin.

Harjoitusluokan seinää vasten kotoja oli paljon värikkäissä pusseissa.

Kolmessa sormessa pidetään soittaessa norsunluusta tehtyjä kynsimiä, joilla näppäillään. Tämä pieni tutustumishetki kotoon oli kertakaikkiaan valloittava ja innostava :D

Suurlähetystö

Opinnäytekonsertti tuli hujautettua maanantaina.
Olen kyllä tosi tyytyväinen ja helpottunut siihen miten soitto sujui jännityksestä huolimatta, ja yhtyekappaleissa fiilis lähti lentoon, varsinkin viimeisenä soitetussa Arrival of the birdsissä. Huhhuh... Kyllä taas sitä mietti miten kantele on upea soitin, ja miten sillä voi tehdä ihmeellistä musiikkia. Sain hyvää ja kannustavaa palautetta, lavakarismaa pitäisi kuulemma vähän etsiä lisää, sekä rentoa soittoasentoa myös seistessä.

Tänäaamuna oli sitten lähtö kolmelta kohti Helsinkiä...
Kaksi päivää piti siis varata viisuminhakuun (pe ja lentopäivä ma), koska jos maailmalla tapahtuu jotain mullistavaa just sinä samana päivänä, niin kaikki semmonen ajaa viisumiasioiden ohi suurlähetystössä ja viisumin saanti viivästyy. Mutta tänään siis jännittävä viisuminhaku onnistui ja hurjasti lisäohjeita miten toimia perillä, miten tehdä asukasilmotus kaupungille jne. ja miten toimia jos haluaa kävästä jossain naapurimaassa. Vaikka luulen että tuskin tulee lähdettyä kun Japanissa on jo itsessään niin hurjan paljon näkemistä ja kokemista :) Viisumi tuli siis 6 kuukaudelle varmuuden vuoksi.

Oamkilta sain eilen oman kouluni terveisiä ja viemisiä Nagoyan musiikkiyliopiston opettajille (muumilusikoita ja cd-levyjä) ja itselleni vielä "viimeisen vauhdittavan potkun takapuoleen" :D

Fiilis on jotenkin mielenkiintoinen, kun kroppa on tuntenut jo lähtöstressin reilun viikon ajan entistä voimakkaampana. Siis keho tuntee jännityksen mutta mielessä ei pyöri varsinaisesti mitään tiettyä mikä asia jännittäisi kauheasti, paitsi ehkä vähän se oma pärjääminen, miten selviää eri asioiden hoidosta. Mutta sen tietäminen, että apua saa ja asioita voi kysyä (niin monta kertaa että ymmärtää,) niin helpottaa.

Voi että pakkaaminen tuntuu vaikialta...

Koko ajan pelottaa että pakkaan ihan liikaa :D
Kovasti kaikki muistuttaa ottaa lämpöstä vaatetta mukaan, mutta tuntuu hassulta että kuitenkin tämänhetkinen sääennuste siellä näyttää tänään tältä:

Ja ihan vertailun vuoksi:

Ja muutenki tuo pakkaaminen... hirveesti kaikkea pientä muistettavaa: läppäri ja siihen kuuluvat tarvikkeet, piuhat yms. kamera ja siihen liittyvät asiat, pattereita ja piuhat, kotelo jne.

Ja ihan seki että kaikki tässä pakkausvaiheessa pysyis tallessa ja muistissa :D

Akvaarion vedenvaihto vielä odottelis tänäiltana, niin kalat jää sitte hoitajien huomaan. Kyllähän mulla tulee ikävä nuita fisuja ja kun timanttitetrat kasvaa kauheesti sinä aikana ku oon pois.

Kissa vietiin eilen maaseudulle ottamaan omaa lomaa :)

Ei malta oikee nukkua eikä malttais syyä :D

Kaksi viikkoa jäljellä...

Syksy on hurahtanut todella nopeasti opinnäytekonserttiin harjoitellessa, ja kaksi viikkoa jäljellä Suomessa, sisältäen vielä viimeiset rutistukset ennen kuin pääsee matkaan. "Voikun pääsis jo lähtemään" jännittynyt fiilis on ollut jo jonkin aikaa, ja välillä taas sitten huimaa että, ei jösses, sitä onki ihan oikeasti lähössä tämmöselle reissulle :D ei oikee tajua vieläkää :D
Toisaalta näin unta tässä joku aika sitten, että vollotan lentokoneessa kun jännittää niin paljon...

Opinnäytekonserttiin suunniteltu Lasse Jalavan Kantelekonsertto on näillä näkymin siirtymässä esitettäväksi Japanissa ongelmalliseksi osoittautuneen säestysosuuden takia. Sieltä on mahdollisesti löytymässä orkesterisoittajia, joiden kanssa tämä projekti voisi toteutua, olisi kyllä huikeata jos se onnistuisi :)

Oon myös koittanu miettiä missä alan julkaisemaan enemmän reissukuvia albumityyppisesti. Tänne blogiin tulee kans kuvia, mutta haluaisin sellaisenkin paikan jossa olisi vain kuvia. Dropbox on ollut mielessä, mutta saa nähdä riittääkö siinä ilmainen tallennustila :D

Matkalaukut on hommattuna, mutta täytettä vielä odottaen...
Asunto varmistui ja samalla sai sitten maksettua vuokrat ja lukukausimaksun pois alta. Asunto onkin isompi mitä alunalkuun oli niitä aiempia vaihtoehtoja, ja se näytti aika kodikkaalta minusta, kun tuolta googlemapsista vähä vaklasi etukäteen :P

Tässä kuvassa ollaan oamkilla 6.9. vaihtoonlähtö-tapaamisessa: suuri kiitos kontaktina Nagoyan musiikkiyliopistoon toimimisesta ja koko vaihtoonlähdön järjestämisestä kuuluu Takako Uchidalle joka keskellä kuvassa, oikealla olen minä ja Saimi kuvassa vasemmalla. Saimi on lähdössä vaihtoon samaan paikkaan huhtikuussa 2017.

Toisessa kuvassa näkyy myös oamkin kv-vastaava Katja Kurasto, jolle kiitokset erityisesti kärsivällisyydestä, positiivisesta asenteesta ja kannustuksesta, hetkinä kun välillä näytti ettei vaihtokontaktia järjestyisikään.

Matka alkaa siis 23. perjantaina kohti Helsinkiä hakemaan viisumia suurlähetystöstä. Viisumihakemuksen vastaus tuli melko jännittävästi melkein viimetipassa, juuri kun mietin ehtiikö ollenkaan. Mutta voi sitä tunnetta kun postimies kantaa aamulla ennen kahdeksaa paksupahvisen kirjekuoripaketin tarkasti suoraan ovelle :D