Tiistai 25.10. Shoppailua Nagoyan asemalla ja Osussa

Ensimmäisenä päivänä päätettiin lähteä katsastamaan Nagoyan aseman shoppailupaikat, jotka ei totisesti lopu kesken. Maan alla asemalla on ainakin 5-7 käytävämallista ostoskeskusta ja maan pinnalla on useita lisää.

Niina ja taustalla aseman suuri liikenneympyrä :)

Ruoka-annosesimerkit on tehty muovista, mutta ne ovat todella aidonnäköisiä!

Lehtien tms. nimiksi saatetaan valita jokin ulkomaankielinen nimi, joka kuulostaa lausuttuna hauskalta

Kauluspaidan voi huijata tämmöisellä ;)

Starbucksissa kahvilla, tilattiin samanlaiset kahvit mutta saatiin erilaiset kupit :D

7-Bankin punaiset ATM-automaatit toimivat ainakin meillä luottokorttien kanssa, muut automaatit eivät toimineet Niinallakaan

Ilmeisesti syömapuikkojen kattaustelineitä muumien muodossa :D 

Kylpykapseli mainoksineen

Pääsin ensimmäistä kertaa matkustamaan metron sinisellä tsurumai-linjalla, kun menimme Kamimaezulle Osuun, jonne mennessä aikaisemmin olen mennyt violetilla Meijo-linjalla

Tsurumai-metro pyyhältää asemalle

Iloinen turisti lukee metrokarttaa :D

Osun ostosalueen kissa

Tässä pysähdyttiin välipalalle maistamaan takoyakeja, eli taikinapalloja joissa on sisällä mustekalaa.

Todella hyvää oli!

Sitten oltiin kuljettu ostosalue päästä päähän ja mentiin temppelivisiitille Osu Kannonin temppeliin.

Portti temppelialueelle

Ja sitten toista ostoskäytävää pitkin takaisinpäin...

"Titityy!"

Liisa ihmemaassa-puoti, jossa pikkiriikkinen ovi

Uusi sateenvarjo, kun entinen unohtui jonnekkin Nagoyan asemalla.

Vain naisten metro-vaunuun menossa :)

Iltaherkku onnistuneesta päivästä, eikä rakkoja jaloissa vaikka koko päivä oltiin jalkojen päällä liikkeellä! Kokonainen kauppa täynnä donitseja linja-autoaseman vieressa Nakamuralla.

Etana-kasvonaamio :D

Ihan vielä ei ole halloween :D

Maanantai 24.10. Niina tulee Suomesta käymään

Maanantaina kävin koulussa lounaalla ja harmonia-tunnilla. Tunnin jälkeen kävin nautiskelemassa pitkästä aikaa kunnolliset kahvit koulun cafeteriassa, uusi rusetti päässäni :D

Kahviteltuani lähdin Suomesta vierailemaan tulevaa kaveriani Niinaa vastaan asemalle. Hän oli ollut ensin pari päivää Tokiossa ja tuli nyt luokseni shinkansen-luotijunalla Nagoyaan. Kävimme syömässä japanilaisessa ruokapaikassa ja jälkiruuaksi ostimme asunnolle jäätelöä ja sakea. Nyt sain myös ruisleipää ja suklaata (Fazerin sinivalkoista :P) jaettavaksi uusille kavereille ja opettajille täällä :D

Ihastelimme tällaista pientä hiljaisennäköistä puotia,
jossa ilmeisesti myydään japanilaisia herkkuja
sievissä pakkauksissa

Sake maistiaiset

23.10. Esiintyminen kotokonsertissa

Sunnuntaina pääsin jännittämään ensiesiintymistä kotolla, sekä ensimmäistä kantele-esitystä Japanissa konsertissa.

Konsertin juliste

Lähdin aamulla naapurini Misaton kanssa 8:lta aamulla linja-autolla kohti konserttipaikkaa kantele mukanani. Kanteleen kuljetus bussissa sujui odotettua paremmin, kun pääsin seisomapaikalle ja sijoitettua kanteleen kohtalaisen hyvin pois kulkuväyliltä. Tuin kannelta koko matkan, niin se ei päässyt kaatumaan. Bussipysäkki perillä olikin sitten hieman kauempana konserttipaikasta :D

Täällä on kotonsoittajilla aivan mielettömän kätevä systeemi! Soittajat itse eivät roudaa ainoatakaan kotoa, vaan paikallinen kotoliike hoitaa soitinten siirrot esiintymispaikoille. Sama firma hoitaa luonnollisesti myös soitinten huollot yms. tarvikkeet. Kotot ovat paljon kevyempiä kuin kantele, kun pääsin hieman nostamaan ja kokeilemaan. Kovasti mielessä jo oma soitin, merilohikäärme :) Minulle kerrottiin, että koton muoto kuvastaa kyyristynyttä lohikäärmettä ja koton kannen pinnassa oleva voimakas puunsyy-kuvio kuvastaa meren aaltoja.

Pukuhuone oli eristetty verholla ja sen lattiaa peitti tatami-matto, joka tuntui tosi tiukkaan ladotulta kudokselta, melkein muoviselta. Huoneessa oli iso matala pöytä jonka ympärillä oli istuintyynyjä.

Kimonon pukeminen tapahtui lattialle levitetyn suojapaperin päällä ja pukeminen oli monimutkaista: paljon vöitä ja nauhoja joilla kimono alusvaatteineen saatiin asettumaan oikein päälle. Kimonossa ei eri kokoja varsinaisesti ole, eikä perinteisissä vaatteissa ole myöskään nappeja tai vetoketjuja, kun vaatekappale koostuu isoista paloista kangasta joka sidotaan päälle vöillä, jotka jäävät päällimmäisen leveän obi-vyön alle. Nykyään harvat japanilaiset osaavat itse pukea kimonon päälleen, ja laittautumispalvelua kuulemma käytetään paljon.

Misato auttoi kimonon ja hakama-kietaisuvaatteen päälleni. Hakamaa käyttävät yleensä lapset, nuoret tytöt, ja miehet miesten kimonon kanssa. Hakaman kanssa kimonon yläosa jää näkyviin, mutta hame myöskin suojaa kimonoa vyötäröstä alaspäin.

Yksityiskohta kimonosta, hihanipsu ja perinteiset sukat! :)

Soitin konsertissa kimono päällä kotolla Sakura, sakura ja Koo jo-no-tsuki, jotka ovat ensimmäiset kotolla oppimani kappaleet. Sitten kiiruhdin vaihtamaan oman suomalaisen kansallispuvun päälle ja valmistautumaan kanteleensoittoon.

Kengät jätettiin pukuhuoneen ovensuuhun.

Kulttuurien kohtaamista

Tässä näkyy miesten kimono ja hakama-kietaisuvaate

17-kielisen koton (vasemmalla) ja kanteleen viritysavaimet kaverikuvassa :)

Kumpaakin soittoesitystä jännitin mielestäni yhtä paljon, mutta eri asioita niihin liittyen. Koton soitossa jännitin ihan kaikkea, uuden soittimen ja soittotekniikan hallintaa jännittävässä tilanteessa, kielien sävelkorkeuden muuttamista kieltä painamalla - että osuu oikeaan säveleen, musiikin tulkintaa, vastaanottoa - mitä minusta ajatellaan, kun tulen soittamaan toisen kulttuurin soitinta ja kaikkea muuta mahdollista. Kanteleessa puolestaan jännitin, että miten näytän osaamiseni ja päästän itseni ja musiikin lentoon, että saanko annettua kaikkeni esityksessä. Kanteleella soitin Värttinä-yhtyeen Iloni-kappaleen, josta harjoitusäänitys tässä:

https://drive.google.com/file/d/0B7F5FXS3DlvZTi1GYTliaHZINVE/view?usp=sharing

Esiintyjiä konsertin jälkeen konserttipaikan aulassa. Takarivissä Mie-chan, minä, sensei Okazaki (koto-opettajani) ja Ai-chan.

Koto-opettajani (Okazaki) ja hänen miehensä

Mitä lapset edellä - sitä Sari perässä :D

22.10. Nakamura Koenin puistofestivaali

Tänäaamuna syötyäni parvekkeikkunallani aamupalaa lähdin Nakamura Koenin puistoon festivaaleille, joilla juhlistettiin samuraita ja käsityötä - kädentaitajia.

Aamukävely puistoon oli mielenkiintoinen, kun vastaan tuli sama nainen johon törmäsin Inabaji-puistossa jäätelöä syödessäni. Tälläkertaa osasin jutella hänelle hieman enemmän japania kuin edellisellä kerralla. Lähempänä puistoaluetta pyörätiellä kohtasin ensimmäisen kourimisyrityksen, jollaisista minua varoiteltiin hyvin etukäteen. Eräs hieman höhhelöisen oloinen vanha mies puski vierelle kävelemään ja koitti lähennellä ja jutella kovasti. Sain kuitenkin hänet loitommas, kun kävelin toisten ihmisten sekaan :D

Puistossa oli paljon väkeä ja lapsia, sekä erilaisia kojuja ja toimintapisteitä oli melkoisesti.

Kojuja Nakamuran puiston portilla

Dashi puiston portilla, näitä kannetaan tärkeisiin juhliin ja seremonioihin,
nämä edustavat jumalhenkien läsnäoloa juhlassa ja esi-isien muistoa.

Näitä oli lastenkin tekeminä, jolloin niitä nimitetään mikosheiksi, tässä teemana Pokemon Go :P

Ihmispaljoutta ja kojuja, takana näkyy päälava, jossa pyöri koko ajan erilaisia esityksiä, esim. tanssia

Ihanan värikäs amme, josta lapset onkivat nuita palloja,  joista sitten sai jonkun yllätyksen

Japanilainen perinteinen mizuame, vesikarkki. Ei ollut niin makea kuin ensin ajattelin mikä oli mukava yllätys :D Kirkkaaseen tahmaan sai haluamansa värin, joka levitettiin pyörittämällä tahmaa tikuissa.  

Kun sain tahman syötyä nuista tikuista huomasin vieressäni miekkailevat pikkupojat ilmapalloista tehtyine samuraimiekkoineen ja liityin sekaan miekkailemaan tikuillani :D Lopulta pikkupojat saivat voiton ja luimistelin hävinneenä tieheni vilkuttaen pojille kiitokseksi mittelöstä :D

Nainen virkapuvussa vasemmalla laskee naksutuslaitteella kävijöitä, festivaalialue jatkui eteenpäin puistoon oikealla

Etempänä puistossa satuin yhdelle kojulle jossa tutustuin Yuki nimiseen kutakuinkin ikäiseeni tyttöön ja hänen äitiinsä. Kun he kuulivat että kouluni on Nagoyan musiikkiyliopisto he innostuneena kertoivat asuvansa siinä lähellä ja kun kuulivat että olen Suomesta, Yukin äiti ehdotti että voisin käydä kylässä heillä :D Sain heidän kojultaan persimoneja ja vinkit niiden syöntiin.

Syvällä puistossa oli toinen temppeli kuin aikaisemmalla kerralla vierailemani enemmän arkikäytössä oleva. Tämä toinen temppeli on käsittääkseni enemmän jonkinlainen muistotemppeli samaiselle samuraille, jonka kunniaksi on puiston toinenkin temppeli. Samurai  Toyotomi Hideyoshi (1536-1598) oli tämän alueen hallitsija nelisensataa vuotta sitten. Pyörähdin tempplein pihalla ja hengähdin hieman ihmisvilinästä.

Opaskyltin mukaan tämän kaivon paikalla olleessa lähteessä Toyotomi Hideyoshi
pestiin vauvana ensimmäisen kerran heti syntymän jälkeen

Kivikaivon peilityyni vedenpinta näytti taianomaiselta

Muistotemppeli

Temppelin pihalla kaksi ystävällistä ja iloista vanhempaa naista tuli juttelemaan ja vielä varmistaen kysyivät olinhan ymmärtänyt tuon Hideyoshin syntymäpesun lähteessä. He toivottivat myös onnea opintoihin ja japanin kielen oppimiseen :D

Japanin postin maskottinallekin oli mukana

Tyttöjen tanssiesitys, nuoret täällä ovat aivan ilmiömäisiä tanssijoita, energiaa ja ilmaisua löytyy :D

Poikien tanssiesitys pursui maskuliinista agenttimeininkiä ja tekno-rap:iin tehty koreografia
oli todella hieno ja haastavan näköinen

Odotellessani puutyöpisteelle samurai-kulkue lähti liikkeelle

Päivä, jolloin jokainen pikkupoika on samurai!

Puutyöpisteellä oli erilaisia puunkäsittelytehtäviä; höyläämistä, polttokoristelua jne. Sahasin itselleni palan puusta ja siihen tehtiin polttomerkillä työpisteen pitäjien pöllö-leima. 

Toisella työpisteellä tehtiin nahkaisia avaimenperiä, johon sai itse lyödä naskalilla reiät ja kiinnittää nepparinastan.
Tein tällaisenkin :P

Kilpikonnalammella oli rauhallista, oli pilvistä ja hieman viileää, niin kilpparit olivat piilossa.
Vain pari kävi pinnassa uiskentelemassa.

Näin joillakin tällaisia, ja kävin parilta tytöltä kysymässä mistä näitä sai ja kävin hakemassa itsellenikin :P Herkku on tehty hieman kuumennetusta omenasta joka on kastettu sulassa sokerimassassa ja jäähdytetty kovaksi tikkariksi.

Missä lapset, siellä minäkin - eli ilmapalloa jonottamassa! :D Osasin kertoa japaniksi minkälaisen ilmapallon haluan. Kaikki sympatiat kyllä nuille miehille, kova homma väännellä nuita koko päivä ja varoa ettei pallot mee rikki...

Hieno kukka-ilmapalloni, josta olin hirmuisen iloinen koko loppupäivän :D

Auto, johon lapset saivat piirrellä tusseilla :P

Kultakalojen ongintaa lapsille

Festivaali alkoi hiljentyä ja loppua, niin suuntasin kohti Nakamuran risteyksen jättimäistä torii-porttia jossa tapasin Azusan. Olimme suunnitelleet, että kokkaamme japanilaista ruokaa ja Azusa opettaa minua paikallisessa ruuanlaitossa. Menimme supermarkettiin valitsemaan aineksia ja jaksan aina ihmetellä ja ihastella kalatiskiä yhä uudelleen. Niin eksoottisia ja erilaisia kaloja!

Tuo vaaleanpunainen kala näytti tosi hempeältä, niin piti ottaa kuva :D

Kaupasta lähti mukaan mustekalaa, merilevää, jättikatkarapuja, vihanneksia, ja semmoinen erikoisennäköinen paikallinen juures (jonka Azusa osasi kokata todella herkulliseksi), lisäksi yksi peruna :P

Azusa pilkkoo vihanneksia

Mustekalasta tehtiin alkuruoka: pilkottiin kulhoon kurkkua ja merilevää mustekalan kaveriksi ja sekoitettiin kastikkeeseen.

Ylhäällä lisäpyödällä kattilassa jättiravut kasvisten kera, mustassa kulhossa alkuruokana mustekalaa. Vaaleassa kulhossa keskellä se herkulliseksi osoittautunut juures omassa soija-sokeri-kastikkeessaan. Alareunassa ylimääräistä mustekalaa. 

Ruuan jälkeen soitin Azusalle kannelta ja hän halusi oppia soittamaan myös jotain, niin opeteltiin ja soitettiin yhdessä Pohjolan kevät-kappaletta Kantele Vivo-kirjasta. Azusa soitti isoa kannelta ja itse soitin 10-kielistä :)