天の高度とゆきおんな

Aamupäivällä bussissa Nagoyan asemalle pääsin juttelemaan pitkästi japaniksi viereeni istuneen naisen kanssa, jolla oli pieni vauva sylissään. Hän kyseli mitä teen täällä ja kotonsoiton opiskeluistani. Näytin hänelle matkalla kuvia perjantain konsertistani ja kanteleesta, ja Suomesta saamiani lumisia pakkaskuvia :D Kerroin että yksi kuva on otettu -23 asteen pakkasessa :P

Keskustassa nautiskelin jälleen näkymistä ja kuvasin korkeita rakennuksia :D

Nuo ikkunoihin heijastuvat pilvenpiirtäjät ovat erittäin kiehtova yksityiskohta :D Jaksan aina ihastella niitä

Midland square-rakennuksen ala-aulasta, jossa käytiin syömässä pienellä ei-perinteisellä jouluruualla

Amerikkalainen versio glögistä, jota maistettiin :D

Garrettin ja hänen ystävänsä kanssa, joka on asunut Japanissa 1,5 vuotta

Sitten mentiin käymään korkealla :) Hirmu hienoja nuo korkeat rakennukset sisältä... kuin ois jossain luksusmaailmassa. Yläkerroksen aulassa (josta pääsy vielä ylöspäin Sky Promedarelle 46. kerrokseen) oli todella hieno musta kiiltävä laattalattia. 

Aulassa ennen Sky Promedarea

Garrett

Yläilmoista :D

Nagoyan linna kaiken keskellä :D

Paketoitu Midland Square pilvenpiirtäjä :D

Pikkuautoja :D

Spiraali-liikenneympyrä ylhäältä katsottuna :D

Nagoyan aseman tornit

Ja mikä parasta, pilvenpiirtäjään pääsee katsomaan uuden vuoden ensimmäistä auringonnousua!!! Kello viideltä aamulla :D
I`m totally in this :D

Tonttuorkesteri valmistautui soittamaan 

Rekiretki oli tonttuorkesterin ensimmäinen kappale

Joulua Nagoyan aseman ostoskeskuksessa

Perinteinen teekauppa, josta kävin ostamassa matchaa :P Kaikille asiakkaille tarjotaan kupponen matcha-teetä. Tämä kauppa levittää läheisille käytäville aivan ihanaa yllättävän voimakasta teen tuoksua, jonka matchaan rakastuneet maku- ja haju-hermoni tunnistavat :D

Asemalla oopperaan lähtöä odotellessani törmäsin tällaisiin veijareihin 

Ja kävin syömässä vielä ennen iltaa. Minun teki mieli jotain mausteista/tulista nuudelia, ja löysin sellaista. Valitsin ruokalistasta kuvien perusteella mausteisimman näköisen annoksen ja ruokapaikan tarjoilija oli vähän huolestuneen oloinen tuodessaan annoksen minulle, että mahtaako olla liian tulista. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan tulisimmasta päästä mitä täällä on tullut syötyä. Edelleen ykkösenä on Garrettin kanssa syödyt simpukat :D 

Kun olin syönyt ja aloin tekemään lähtöä paikaltani, tarjoilija riensi vielä vesikannun kanssa kysymään onko kaikki varmasti ok :D

Sitten olikin jo aika lähteä suunnistamaan oopperaan punaisella Sakura-Dori metrolinjalla.

Odotusjonot metroonkin on joillakin vilkkaimmilla asemilla maalattu lattiaan.

Mizuho Undojo Nishi-aseman uloskäynniltä, taivaalla sumuisia lentokoneiden jälkiä

Mistähän mahtaa olla kyse, kun kaupan kyltissä lukee "kitara" :D

Pääsin puhumaan lisää japania oopperassa viereeni istuneiden iloisten ja ystävällisten mummujen kanssa. Kutakuinkin keskustelu pyöri samoissa aiheissa kuin bussin naisenkin kanssa... Nämä rouvat kyselivät vain vieläkin enemmän :D Hirveän iloisia olivat kun osasin jutella heille takaisin. Kerroin että japanilaisen tanssikurssin opettajani sensei Nishikawa oli kutsunut minut katsomaan ohjaamaansa oopperaa, johon hän oli myös tehnyt koreografian. 

Ooppera kertoi Yuki-onnasta, luminaisesta joka esiintyy japanilaisessa kansanperinteessä. Lumettaren hahmo ja tarina on innoittanut japanilaista taidetta monipuolisesti niin kuvataiteen, kirjallisuuden kuin musiikinkin suhteen.

Yuki-onna kuvataan useimmiten pitkähiuksisena valkoiseen kimonoon pukeutuneena kauniina neitona, toisinaan myös alastomana. Hän liukuu hangen päällä jättämättä jalanjälkiä ja voi muuntautua myös sumuksi ja lumisateeksi. Yuki-onnan hahmo edustaa samaan aikaan luonnonkauneutta ja ystävällisyyttä, mutta Yukin toinen luonto on armoton ja arvaamaton. Hän saattaa niin halutessaan henkäistä uhrinsa niskaan jäädyttävän pakkasen ja tappaa.

Ooppera pohjautui Lafcadio Hean versioon Yuki-onnan tarinasta, jossa kaksi puunkerääjä miestä, nuorempi ja vanhempi, joutuvat leiriytymään ja yöpymään lumiselle vuorelle lumimyrskyn yllätettyä heidät. Yöllä Yuki-onna löytää heidän leiriinsä ja henkäisee pakkasellaan vanhemman miehistä kuoliaaksi. Nuori puunkerääjä on kauhuissaan, ja Yuki on henkäisemässä hänetkin, kunnes huomaa että tämä on vielä komea nuorukainen. Lumetar vannottaa nuorukaista olemaan kertomatta tapahtuneesta ja säästää hänen henkensä. Jos nuorukainen puhuisi dramaattisesta kohtaamisesta lumen valtiattaren kanssa, tämä palaisi ja tappaisi.

Myöhemmin nuorimies kulkee vuoristotiellä ja tapaa kauniin naisen O-Yukin. He rakastuvat ja O-Yukista tulee hänen vaimonsa. He elävät monta vuotta onnellisena ja saavat paljon lapsia, mutta vuodet eivät jätä jälkiään O-Yukiin. Tätä ehkä ihmetellen puunkerääjä-mies pohdiskelee eräänä iltana ja kertoo vaimolleen oudosta kohtaamisesta vuorella vuosien takaa. Hän kertoo vaimolleen, miten tämän katoamaton kauneus muistuttaa häntä Yuki-onnasta. Tästä suivaantuneena O-Yuki paljastaa olevansa todellisuudessa lumetar Yuki-Onna, ja näyttäytyy miehelleen valkoisessa kimonossaan. Lumetar on vihainen, mutta päättää jälleen säästää miehen hengen, tälläkertaa yhteisten lastensa takia. Paljastunut Yuki-Onna kehottaa miestään pitämään heidän lapsistaan hyvää huolta, minkä jälkeen hän sulaa pois ja katoaa ikiajoiksi. 

*   *   *

Ooppera oli todella kauniisti toteutettu. Lavasteet olivat hienoja ja hyvin pelkistettyjä antaen puhuttelevalle musiikille sen ansaitseman huomion. Ooppera ja sen tarina mielestäni kuvaavat pintaa syvemmällä japanilaisten suhdetta luontoon ja luonnonvoimiin. Luonto on villi, arvaamaton, armoton ja julmakin, mutta sillä on myös kaikista rakastettavimmat ja hellyyttävimmät puolensa, ja tuota kauneutta on vaikeampaa nähdä ja arvostaa jos täydellistä vastakohtaa sille ei olisi...

Lisäksi pidin siitä, että oopperan tarina on näinkin pelkistetty. Mitään ylimääräistä kikkailua ei ole, vaan kiehtova tarina, vaikuttava japanilainen musiikki ja kertakaikkisen hieno toteutus. Musiikki koostui säestävästä pianosta ja todella suuresta kuorosta, joka liikkui lavalla valkoisiin kaapuihin puettuina (kuvastaen liikehdinnällään mielestäni vuoroin metsiä vuorella ja tuulta sekä lumimyrskyä).

Myös tämä lisäsi pelkistettyä vaikutelmaa ja mietin miten erilaiselta ooppera kuulostaisi orkesterisäestyksellä. Voi olla että se on sävellettykin nimenomaan pianolla säestettäväksi, pianon ääni sopi lumihiutaleiden helinään ja syviin myrskyisiin sointeihin todella upeasti. 

Vaikuttava ja vähän erikoisempi musiikillinen elämys :)