Salmiakki-maistiaisia ja Garrettin koto-konsertto

Koululounaalta ramen-nuudeliannos, jossa merilevää, kananmuna ja sipulia

Kototunnilla opettaja oli ajatellut, että soitamme uutta kolmiosaista haastavaa kappaletta koko loppuvuoden, mutta tulikin toisiin aatoksiin, kun soitin kappaletta keskiviikkona. Hän ajatteli että saatan soittaa sen seuraavina tunteina jo hyvin, joten tarvitsen lisää kappaleita :D Kysyin pääsisinkö mukaan johonkin koto-ryhmään soittamaan, jos ohjelmisto ei ole aivan liian vaikeata. Ja sovittiin, että ensiviikolla pääsen ryhmän mukaan kokeilemaan miten sujuu.

Kovasti tekisi mieli säveltää jotakin kotolle, mutta nyt ei pääse oikein rauhoittumaan sitä varten. Ehkäpä sille löytyy jokin sopiva hetki myöhemmin.

Sattuipa hyvä hiuspäiväkin tälleviikolle :P

Koulussa on nyt tosiaan kulttuurifestivaaliviikko, Garrettin koto-konsertto esitettiin keskiviikkona 2.11. ja eilen 3.11. Japanissa oli kansallinen kulttuuripäivä, joka oli myös vapaapäivä koulusta.

Orkesterikonsertti koostui varsin itselleni vieraasta musiikkigenrestä (contemporary music -> kokeileva nykyaikainen musiikki). En hirveästi ole ainakaan aiemmin välittänyt sellaisesta musiikista, joten konsertti oli avartava. Varsinaisen orkesterin osuuksista en niin kovin tykännyt sen musiikillisuuden epämääräisyyden (jota en vielä osaa lähestyä) johdosta, mutta lyömäsoittimet valloittivat jälleen monipuolisuudellaan varsinkin kun näkee niitä soitettavan hyvin ja huolellisen taidokkaasti.

Konsertissa esitettiin yhteensä viisi teosta, joista yksi oli teossarja puhallinorkesterille ja lyömäsoittimille. Toisena oli kotokonsertto, Konzertstuck, jonka solistina 17-kielisellä kotolla oli koto-opettaja Minae Okazaki. Tykkäsin Garrettin sävellyksestä, kun pääsi seuraamaan koton ja orkesterin epätavallisen soitinparin vuoropuhelua ja sointia yhdessä.

Garrettin Konzertstuck, kapellimestarina sensei Goto, sensei Okazaki lavalla etualalla vasemmalla

Konsertissa käytettyjä lyömäsoittimia, vasemmalla kattilankannen näköiset soittimet ovat indonesialaisia kulintangeja (tai kempul) ja oikealla edessä indonesialainen ksylofoni

Kempul / Kulintang

Nuiden kempuleiden ääni oli yllättävän pehmeä ja miellyttävä. ikäänkuin patarumpu, mutta hieman metallisempi ja silti pehmeämpi ääni. Täällä aasialaisia instrumentteja käytetään todella paljon myös orkesterisävellyksissä ihan yleensäkin.

Iltatunnelma ja paikallinen pulu langalla

Koulun pihalle kyhätään viikonlopun festivaalihuipentumia :D Jännittävää :P

Koululounaan jälkeen perjantaina ennen sävellystuntia maisteltiin salmiakkia. Ilmeet olivat kuvauksellisia, harmi ettei niitä ehtinyt siinä hetkessä taltioimaan :D Misato koki aiemmin tälläviikolla ensikohtaamisensa salmiakin kanssa ja nuuhkaisun (ja eeppisen ilmeen) jälkeen päätyi olemaan maistamatta. Melkein kaikki ovat maistamisen jälkeen kysyneet minulta pidänkö itse siitä :D

Pojat maistoivat salmiakkia koulun ruokalassa, eivät oikeen tykänneet :D

Tony ihmettelee salmiakin valmistusainesosia :D

Sensei Kobayashin sävellystunnilla oli tälläkertaa lisää uteliaita tullut kuuntelemaan kanteletta ja soitin mm. kanteleelle sovittamaani Nobuo Uematsun musiikkia ja Sibeliusta. Lisäksi käytiin läpi vielä kaikenlaisia ääniä joita kanteleesta saa, ja aikoivat kuulemma kantele-sävellyksissään käyttää. Jotain valmistakin tuotosta oli syntynyt, niin pääsen jo vähän kokeilemaan, millaista musiikkia kanteleelle on haluttu kirjoittaa.

Tunnin jälkeen lähdettiin vielä iltateelle Kyosuken, Tonyn ja Jiangin (Jannie) kanssa. Kiinasta kotoisin oleva Jiang ehdotti, että voitaisiin lähteä tämmöisellä isommalla porukalla ensi perjantaina Osakaan vierailemaan Universal Studiolla! Huiii! :D Sensei Kobayashi lähtee kuulemma Helsingin kautta Ranskaan katsomaan teoksensa ensiesitystä, joten koulua ei ole ensiperjantaina.

Matcha-miruku, matca-teetä maidolla ja kermavaahto nokareella :P

Kyousuke ja Tony

Jiangin kanssa

Paikalliset kissat innostuivat viimeyönä pitämään sellaista meteliä että huhhuh... melkoista parkumista, joka jatkui tänään aamupäivään asti. Nyt on taas hiljentynyt, saa nähdä jatkuuko ensiyönä. Vähään aikaan en ole nähnyt kissakaverianikaan, mutta tänään se olla napotti ovella kun tulin asunnolle ja annoin sille vähän maisteltavaa.