Taihehyoo no miryoku to onsen

Aamulla heräsin aikaisin ja aamupalan syötyäni lähdin liikkeelle. Päätin ottaa bussin Sakaelle menevän bussin, joka menee Nagoyan aseman ohi, ja jäädä jossakin aseman lähellä pois. Bussipysäkillä odottelin hyväntuulisten mummojen kanssa ja siitä ohi kulki vanha mies juurineen nyhtäistyn kukan ja multapaakun kanssa, puhellen itsekseen jotain. Tämä herätti vanhoissa rouvissa hyväntuulista naurahtelua.

Neko-chan oli myös aamulla linja-autopysäkillä katselemassa aamua

 Viereeni linja-autossa istui mies, jolta kysyin Nagoyan asemaa lähestyttäessä, että joko tässä olisi hyvä jäädä pois jos on asemalle menossa. Kömpelön kysymykseni mies ymmärsi väärin ja selitti ettei bussi mene asemalle, vaan jatkaa Sakaelle. Hyppäsin kuitenkin bussista ulos aseman läheisellä pysäkillä ja kun rupesin katsomaan mihin suuntaan lähden kävelemään, bussissa ollut nainen tuli viereeni ja halusi opastaa aseman suuntaan. Näytin vissiin ohjauksen tarpeessa olevalta, vaikka mielestäni homma oli ihan hallinnassa :D Tottakai, kaikki apu ja ystävällisyys on tervetullutta ja kiittelin naista kovasti hänen sitten lähtiessä omaan suuntaansa.

Asemalle kävellessä osuin hyvään kohtaan saada kuva Nagoyan keskustan korkeasta kierretornista.

Asemalla etsin lentoasemalle menevän Meitetsu-junan lähtöportit ja kävin infotiskiltä varmistamassa että manaca-kortti toimii myös Meitetsussa. Sitten opettelin lukemaan kanjeista aseman nimen, jonne olin matkalla: Shin-Maiko. 8:sas asema lentoasemalta laskettuna karttakuvasta.

Manacan lataus-automaatti ja paikallisjunalinjojen hintakarttaa

Meitetsu juna ei pysähtynytkään joka ikisellä asemalla, vaan ohitti kaksi asemaa ennen Shin-Maikoa, ja tästä hämmentyneenä ajelin junassa yhden aseman verran ohi. Mutta helppo oli palata takaisinpäin, kun taas muisti, ettei leimaa itseään manacalla ulos vaihtoasemalla :D

Tällä asemalla odottelin junaa uudestaan

Shin-Maikossa oli todella rauhallista ja hiljaista verrattuna muihin alueisiin. Erään kivannäköisen talon pihalla oli surffilauta ja merellisiä pihakoristeita :D

Löytyi oikein kirkkokin (ja vieressä oli hotelli)

Shin-Maikossa rannalla

Kaukana merellä näkyi paljon hurjan isoja tankkilaivoja

Tässä rantaa. Kaikki nuo valkoiset ovat simpukankuoria ja muutenkin ranta oli yllättävän siisti. Olin mielikuvissani varautunut roskaisempaan rantaan. 

 Luulen, että Garrett oli tarkoittanut tuota kuvassa vastapäätä näkyvää isoa hiekkarantaa, mutta tämä simpukkaranta osoittautui todella paljon mielenkiintoisemmaksi :D Rannalla oli enemmän simpukoita kuin olen koskaan elämäni aikana edes nähnyt.

Isosilmäinen, kuollut kala

Kun nuita kierrekuoria hieman seuraili, niin niissä olikin asukkaita - todella veikeitä taskurapuja!
Olivat mokomat kaikki hienoimmat kuoret omineet itselleen. 

Merilevää ja simpukoita

Erilainen merilevä

Varpaat Tyynessä valtameressä! <3 Vesi oli viileää, mutta ei jääkylmää

 

Merirokkoa kivissä

Taskurapu-veijari! <3 Tämä oli hauska tapaus

Lisää merirokkoa

 

Merilevää vedessä

Kivien väleissä lammikoissa kävi kuhina, rapuja ja yhdessä välikössä oli jonkinsorttisia merivuokkoja!

Isoin rapu piileskelee simpukankuorten alla, jalat ja osa keskiruumista näkyy kuvan keskeltä hieman oikealle :P

Simpukoita ja simpukankuorimurskaa oli paljon

Saa nähdä saako enää merilevää syötyä tämän rantareissun jälkeen :D

Syvennyin rannan mielenkiintoisuuksiin hieman reilun tunnin ajan, ja tein tuttavuutta hassujen rapujen kanssa :D Meduusoja ei onneksi näkynyt.

 

Rannalla oli muuten todella hiljaista, mutta jokunen purjelautailija kävi treenailemassa. Yksi heistä kuivaharjoitteli maalla käännellen purjetta tuulessa ja tehden ohjausliikkeitä sen kanssa. Tässä taitaa venyttely olla meneillään.

Sitten paluumatkalla juna-asemalle kuvasin rauhallisia katunäkymiä

Shin-Maikon asemalta paluusuuntaan päin

Ensimmäinen koko reissulla näkemäni Buddhapatsas, jolla sitten olikin kokoa kertaheitolla :D

 Nagoyan asemalla kävin syömässä possua misokastikkeella ja jälkiruualla siinä ihanannäköisessä ja -tuoksuisessa suurten vitriinien konditoriassa :D

Valokuvasin ympäristöä Misatoa odotellessani.

Nagoyan aseman kultainen kello, toinen - hopeinen kello - on luotijunan lähtöaulassa.

Misaton kanssa suuntasimme sitten Aonami-junalle.

Luotijuna lähti Aonamin viereiseltä laiturilta.

Aonamilla matkasimme Minami-Arakon asemalle, josta ei ollut pitkä matka onseniin jossa kävimme.

Junan ikkunasta ilta-aurinkoa

Heti kun onsenin ulko-ovesta astui sisälle, nenään leijaili jännittävän eteerisen vesihöyryn tuoksu.

Onsenissa jossa kävimme, vesi pulppusi 900 metrin syvyydestä maan alta. Onsenissa oli altaita sisällä ja ulkona. Sisäaltaissa oli vesihieromalaitteita ja kuplakoneita. Lisäksi yhdessä sisäaltaassa oli hieman erilaista vettä, jossa oli liuenneena jotain kivimineraalia.

ulkona oli iso lilluma-allas, ja yhden lilluttavia pyöreitä kivimalja-altaita. Nuo kivimaljat ja ulkotilan istuma-allas olivat ehdottomasti omia suosikkejani. Istuma-altaassa istuttiin kivisellä istuimella jalat polvia myöten vesialtaassa, ja istuimen selkänojaa ja käsinojia pitkin valui kuumaa vettä. Siinä istuessa ei edes palellut kun vesi oli niin mukavan lämmintä ja kehon (lämpötilan kannalta) tärkeimmät kohdat (selkäranka, jalat ja kädet) saivat lämpöä kuumasta kivi-istuimesta ja virtaavasta vedestä, todella ihana <3  

kivi materiaali & lämmin vesi, niin ihana yhdistelmä <3 

Onsenissa oli myös eräänlainen saunakin :D Lämmittäjään ei heitelty kuitenkaan vettä. Lauteille oli levitelty paksuja pyyhkeitä ja etuseinällä lasin takana oli televisio. 

Todella nautinnollinen ja virkistävä kokemus. Japanilaiset ovat onnekkaita kun heillä on kuumia lähteitä maassaan. 

Aonami-juna Minami-Arakon asemalla

Kävimme vielä iltaruualla Meshiyassa Misaton kanssa, 

Päivän aarteet rannalta :)