Sunnuntaina pääsin jännittämään ensiesiintymistä kotolla, sekä ensimmäistä kantele-esitystä Japanissa konsertissa.
 |
| Konsertin juliste |
Lähdin aamulla naapurini Misaton kanssa 8:lta aamulla linja-autolla kohti konserttipaikkaa kantele mukanani. Kanteleen kuljetus bussissa sujui odotettua paremmin, kun pääsin seisomapaikalle ja sijoitettua kanteleen kohtalaisen hyvin pois kulkuväyliltä. Tuin kannelta koko matkan, niin se ei päässyt kaatumaan. Bussipysäkki perillä olikin sitten hieman kauempana konserttipaikasta :D
Täällä on kotonsoittajilla aivan mielettömän kätevä systeemi! Soittajat itse eivät roudaa ainoatakaan kotoa, vaan paikallinen kotoliike hoitaa soitinten siirrot esiintymispaikoille. Sama firma hoitaa luonnollisesti myös soitinten huollot yms. tarvikkeet. Kotot ovat paljon kevyempiä kuin kantele, kun pääsin hieman nostamaan ja kokeilemaan. Kovasti mielessä jo oma soitin, merilohikäärme :) Minulle kerrottiin, että koton muoto kuvastaa kyyristynyttä lohikäärmettä ja koton kannen pinnassa oleva voimakas puunsyy-kuvio kuvastaa meren aaltoja.
Pukuhuone oli eristetty verholla ja sen lattiaa peitti tatami-matto, joka tuntui tosi tiukkaan ladotulta kudokselta, melkein muoviselta. Huoneessa oli iso matala pöytä jonka ympärillä oli istuintyynyjä.
Kimonon pukeminen tapahtui lattialle levitetyn suojapaperin päällä ja pukeminen oli monimutkaista: paljon vöitä ja nauhoja joilla kimono alusvaatteineen saatiin asettumaan oikein päälle. Kimonossa ei eri kokoja varsinaisesti ole, eikä perinteisissä vaatteissa ole myöskään nappeja tai vetoketjuja, kun vaatekappale koostuu isoista paloista kangasta joka sidotaan päälle vöillä, jotka jäävät päällimmäisen leveän obi-vyön alle. Nykyään harvat japanilaiset osaavat itse pukea kimonon päälleen, ja laittautumispalvelua kuulemma käytetään paljon.
Misato auttoi kimonon ja hakama-kietaisuvaatteen päälleni. Hakamaa käyttävät yleensä lapset, nuoret tytöt, ja miehet miesten kimonon kanssa. Hakaman kanssa kimonon yläosa jää näkyviin, mutta hame myöskin suojaa kimonoa vyötäröstä alaspäin.
 |
| Yksityiskohta kimonosta, hihanipsu ja perinteiset sukat! :) |
Soitin konsertissa kimono päällä kotolla Sakura, sakura ja Koo jo-no-tsuki, jotka ovat ensimmäiset kotolla oppimani kappaleet. Sitten kiiruhdin vaihtamaan oman suomalaisen kansallispuvun päälle ja valmistautumaan kanteleensoittoon.
 |
| Kengät jätettiin pukuhuoneen ovensuuhun. |
 |
| Kulttuurien kohtaamista |
 |
| Tässä näkyy miesten kimono ja hakama-kietaisuvaate |
 |
| 17-kielisen koton (vasemmalla) ja kanteleen viritysavaimet kaverikuvassa :) |
Kumpaakin soittoesitystä jännitin mielestäni yhtä paljon, mutta eri asioita niihin liittyen. Koton soitossa jännitin ihan kaikkea, uuden soittimen ja soittotekniikan hallintaa jännittävässä tilanteessa, kielien sävelkorkeuden muuttamista kieltä painamalla - että osuu oikeaan säveleen, musiikin tulkintaa, vastaanottoa - mitä minusta ajatellaan, kun tulen soittamaan toisen kulttuurin soitinta ja kaikkea muuta mahdollista. Kanteleessa puolestaan jännitin, että miten näytän osaamiseni ja päästän itseni ja musiikin lentoon, että saanko annettua kaikkeni esityksessä. Kanteleella soitin Värttinä-yhtyeen Iloni-kappaleen, josta harjoitusäänitys tässä:
https://drive.google.com/file/d/0B7F5FXS3DlvZTi1GYTliaHZINVE/view?usp=sharing
 |
| Esiintyjiä konsertin jälkeen konserttipaikan aulassa. Takarivissä Mie-chan, minä, sensei Okazaki (koto-opettajani) ja Ai-chan. |
 |
| Koto-opettajani (Okazaki) ja hänen miehensä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti