Mitä lapset edellä - sitä Sari perässä :D

22.10. Nakamura Koenin puistofestivaali

Tänäaamuna syötyäni parvekkeikkunallani aamupalaa lähdin Nakamura Koenin puistoon festivaaleille, joilla juhlistettiin samuraita ja käsityötä - kädentaitajia.

Aamukävely puistoon oli mielenkiintoinen, kun vastaan tuli sama nainen johon törmäsin Inabaji-puistossa jäätelöä syödessäni. Tälläkertaa osasin jutella hänelle hieman enemmän japania kuin edellisellä kerralla. Lähempänä puistoaluetta pyörätiellä kohtasin ensimmäisen kourimisyrityksen, jollaisista minua varoiteltiin hyvin etukäteen. Eräs hieman höhhelöisen oloinen vanha mies puski vierelle kävelemään ja koitti lähennellä ja jutella kovasti. Sain kuitenkin hänet loitommas, kun kävelin toisten ihmisten sekaan :D

Puistossa oli paljon väkeä ja lapsia, sekä erilaisia kojuja ja toimintapisteitä oli melkoisesti.

Kojuja Nakamuran puiston portilla

Dashi puiston portilla, näitä kannetaan tärkeisiin juhliin ja seremonioihin,
nämä edustavat jumalhenkien läsnäoloa juhlassa ja esi-isien muistoa.

Näitä oli lastenkin tekeminä, jolloin niitä nimitetään mikosheiksi, tässä teemana Pokemon Go :P

Ihmispaljoutta ja kojuja, takana näkyy päälava, jossa pyöri koko ajan erilaisia esityksiä, esim. tanssia

Ihanan värikäs amme, josta lapset onkivat nuita palloja,  joista sitten sai jonkun yllätyksen

Japanilainen perinteinen mizuame, vesikarkki. Ei ollut niin makea kuin ensin ajattelin mikä oli mukava yllätys :D Kirkkaaseen tahmaan sai haluamansa värin, joka levitettiin pyörittämällä tahmaa tikuissa.  

Kun sain tahman syötyä nuista tikuista huomasin vieressäni miekkailevat pikkupojat ilmapalloista tehtyine samuraimiekkoineen ja liityin sekaan miekkailemaan tikuillani :D Lopulta pikkupojat saivat voiton ja luimistelin hävinneenä tieheni vilkuttaen pojille kiitokseksi mittelöstä :D

Nainen virkapuvussa vasemmalla laskee naksutuslaitteella kävijöitä, festivaalialue jatkui eteenpäin puistoon oikealla

Etempänä puistossa satuin yhdelle kojulle jossa tutustuin Yuki nimiseen kutakuinkin ikäiseeni tyttöön ja hänen äitiinsä. Kun he kuulivat että kouluni on Nagoyan musiikkiyliopisto he innostuneena kertoivat asuvansa siinä lähellä ja kun kuulivat että olen Suomesta, Yukin äiti ehdotti että voisin käydä kylässä heillä :D Sain heidän kojultaan persimoneja ja vinkit niiden syöntiin.

Syvällä puistossa oli toinen temppeli kuin aikaisemmalla kerralla vierailemani enemmän arkikäytössä oleva. Tämä toinen temppeli on käsittääkseni enemmän jonkinlainen muistotemppeli samaiselle samuraille, jonka kunniaksi on puiston toinenkin temppeli. Samurai  Toyotomi Hideyoshi (1536-1598) oli tämän alueen hallitsija nelisensataa vuotta sitten. Pyörähdin tempplein pihalla ja hengähdin hieman ihmisvilinästä.

Opaskyltin mukaan tämän kaivon paikalla olleessa lähteessä Toyotomi Hideyoshi
pestiin vauvana ensimmäisen kerran heti syntymän jälkeen

Kivikaivon peilityyni vedenpinta näytti taianomaiselta

Muistotemppeli

Temppelin pihalla kaksi ystävällistä ja iloista vanhempaa naista tuli juttelemaan ja vielä varmistaen kysyivät olinhan ymmärtänyt tuon Hideyoshin syntymäpesun lähteessä. He toivottivat myös onnea opintoihin ja japanin kielen oppimiseen :D

Japanin postin maskottinallekin oli mukana

Tyttöjen tanssiesitys, nuoret täällä ovat aivan ilmiömäisiä tanssijoita, energiaa ja ilmaisua löytyy :D

Poikien tanssiesitys pursui maskuliinista agenttimeininkiä ja tekno-rap:iin tehty koreografia
oli todella hieno ja haastavan näköinen

Odotellessani puutyöpisteelle samurai-kulkue lähti liikkeelle

Päivä, jolloin jokainen pikkupoika on samurai!

Puutyöpisteellä oli erilaisia puunkäsittelytehtäviä; höyläämistä, polttokoristelua jne. Sahasin itselleni palan puusta ja siihen tehtiin polttomerkillä työpisteen pitäjien pöllö-leima. 

Toisella työpisteellä tehtiin nahkaisia avaimenperiä, johon sai itse lyödä naskalilla reiät ja kiinnittää nepparinastan.
Tein tällaisenkin :P

Kilpikonnalammella oli rauhallista, oli pilvistä ja hieman viileää, niin kilpparit olivat piilossa.
Vain pari kävi pinnassa uiskentelemassa.

Näin joillakin tällaisia, ja kävin parilta tytöltä kysymässä mistä näitä sai ja kävin hakemassa itsellenikin :P Herkku on tehty hieman kuumennetusta omenasta joka on kastettu sulassa sokerimassassa ja jäähdytetty kovaksi tikkariksi.

Missä lapset, siellä minäkin - eli ilmapalloa jonottamassa! :D Osasin kertoa japaniksi minkälaisen ilmapallon haluan. Kaikki sympatiat kyllä nuille miehille, kova homma väännellä nuita koko päivä ja varoa ettei pallot mee rikki...

Hieno kukka-ilmapalloni, josta olin hirmuisen iloinen koko loppupäivän :D

Auto, johon lapset saivat piirrellä tusseilla :P

Kultakalojen ongintaa lapsille

Festivaali alkoi hiljentyä ja loppua, niin suuntasin kohti Nakamuran risteyksen jättimäistä torii-porttia jossa tapasin Azusan. Olimme suunnitelleet, että kokkaamme japanilaista ruokaa ja Azusa opettaa minua paikallisessa ruuanlaitossa. Menimme supermarkettiin valitsemaan aineksia ja jaksan aina ihmetellä ja ihastella kalatiskiä yhä uudelleen. Niin eksoottisia ja erilaisia kaloja!

Tuo vaaleanpunainen kala näytti tosi hempeältä, niin piti ottaa kuva :D

Kaupasta lähti mukaan mustekalaa, merilevää, jättikatkarapuja, vihanneksia, ja semmoinen erikoisennäköinen paikallinen juures (jonka Azusa osasi kokata todella herkulliseksi), lisäksi yksi peruna :P

Azusa pilkkoo vihanneksia

Mustekalasta tehtiin alkuruoka: pilkottiin kulhoon kurkkua ja merilevää mustekalan kaveriksi ja sekoitettiin kastikkeeseen.

Ylhäällä lisäpyödällä kattilassa jättiravut kasvisten kera, mustassa kulhossa alkuruokana mustekalaa. Vaaleassa kulhossa keskellä se herkulliseksi osoittautunut juures omassa soija-sokeri-kastikkeessaan. Alareunassa ylimääräistä mustekalaa. 

Ruuan jälkeen soitin Azusalle kannelta ja hän halusi oppia soittamaan myös jotain, niin opeteltiin ja soitettiin yhdessä Pohjolan kevät-kappaletta Kantele Vivo-kirjasta. Azusa soitti isoa kannelta ja itse soitin 10-kielistä :)